Kelmeän katulampun alle viimeinen uni teki pesän

Saapuva talvi laulaa hiljaista lauluaan

Kalpean valon syleilyssä makaa kuollut lintu

Halla kuroo verkkojaan väsyneen höyheniin

Prinssille

 

Siellä minne valot taivaan
öisin katoaa
on metsä sinen utuinen
ja vesi hopeaa
Siell' lintuin laulu täyttää
hiljaisuutta maan
ja tähtipolku näyttää
tien paikkaan suojaisaan

Täällä vaikka kaikki
ois tummaa, pimeää
niin siellä sulle aina
loistaa tähdet hämärään
Muista ettet pelkää
vaikka erilaista ois
Siell voit sä hengähtää
on kipu mennyt pois

Kun mua joskus illoin
varjot pelottaa
niin muistan sua silloin
eik' pimeys mua saa
Sun rakkautes' on valo
mi' pelon karkottaa
Ja viel' taivahalta tähtes'
mua tielläin kuljettaa

Vaikka nyt oon yksin
käyn syliis' nukkumaan
Oon kanssas vieretyksin
vaikken voi sua koskettaa
En nähdä sua voi
mut' kuulen äänes vaan
Se pimeyteen niin soi
ja mua yhä lohduttaa

Sinne minne valot taivaan 
öisin katoaa
on mennyt prinssi, rakkaimpain,
ja kylmennyt tää maa
Ain' iltaisin mä uskon
et' vielä uudestaan
maailmojen rajamailla
me jälleen tavataan

Sinä, toisessa maailmassa nyt

 

Kuuletko,

miten hiekanjyvät yksi kerrallaan

putoavat tiimalasisi pohjaan,

tunnetko painon, joka sinulta otetaan kohta pois?

Näetkö,

miten pihapuusta lehdet putoaa,

kun yötaivas peitoksesi laskeutuu

 

Ja vielä kysyt,

asuisinko yksin majassamme

pihapuuhun nostetussa,

laskisin minuutteja aamunkoittoon?

 Kysyt,, vaikka tiedät,

että en voisi avata päiväkirjaasi,

enkä selata meidän valokuviamme.

 

Hillovoileipääkään 

en ole syönyt lähtösi jälkeen.

Runo silkkiuikusta

 

Nokikanan hyrinä rantaruovikossa,
hopeakyyhkyn kalpea huuto,
kun pitsikuu hauraana laskeutuu
jäänhileiseen aamuun

Sormeni kulkevat ihoasi pitkin
kuin yksinäinen uikku selänteellä järven

Olen lämpönä lähelläsi,
liekkinä myrskylyhdyssäsi,
ettei routa tarraa rankaasi,
kairaa tyhjyyttä tähtisilmiisi

Usva peittää rannan nurmen,
kaste kipuaa varteen saniaisten,
ja me haluamme vielä viimeistä kertaa
rikkoa pinnan järviveen

Uni

Kuiskauksen lailla käyn huoneeseen
askelin kevein

Olen henkäys valon tuolta puolen,
kristallinen kyynel

Ylläni pitsiä, untuvaa,
harsoa puhdasta lumenvalkeaa

En sinulle enää ihminen, en enkelikään siivetön
Kuule minua, olen tuulikello ja satakieli parvekkeellasi.