Peili

Sinä sanot minua prinsessaksi, minä katson peiliin

…

Järkyttävää.

Mutta sinä olet toista mieltä.

Että olen kaunis, vaikka hiukseni

ovat pahimmassa takussa,

että olen kaunis, vaikka silmissäni

ei ole yhtään meikkiä

että rakastat minun vartaloani,

vaikka se on hoikka ja kevyt

kuin pienellä keväisellä ketulla

joka hyppii kasteniityllä

Että olen kaunein ihminen jonka tulet koskaan näkemään
ja että olet onnellisin kun olen sinun vain. 
 

Ja kun tulet seisomaan selkäni taakse

näen peilistä tänään meidät molemmat,

ymmärrän, että olemme todellakin olemassa

eikä tämä olekaan pelkkää hyvää unta 
vaan todellista ja oikeaa.

Läski!

Länsimainen yhteiskunta on kovin raadollinen mitä tulee ihmisten ulkonäköön. Jos ei ole nollakokoa, itsensä näkeminen peilistä on kivuista hirvein. Televisio tursuaa ohjelmia, jossa ihmiset yrittävät naama irveessä laihduttaa sopiakseen muottiin -jotkut rakastavasti ottavat jopa puolisonsakin mukaan. Lihavuus ei ole kaunista saati tervettä. Lihavana et ole sosiaalisesti hyväksytty. Ja mikäs sen tärkeämpää.

Kauneus on subjektiivinen käsite, ja kauneuskäsityksen muokkautumiseen vaikuttaa esimerkiksi oma kulttuuurinen tausta. Nykypäivän länsimainen kauneusihanne liippaa melko läheltä 1800-luvun aatelisten kauneuskäsitystä: kalvakka, laiha ja riutunut. Siellä missä ruokaa on paljon saatavilla, ihaillaan laihuutta ja pajunvitsamaista olemusta; edustaahan se kurinalaista luonnetta ja kykyä pidättäyä lihottavan ruoan lumoilta.

Jos kiskaiset koko suklaalevyn kerralla, olet ällöttävä ja eittämättä myös huono ihminen. Pelastusrengas vyötärölläsi kertoo, ettei sinulla ole minkääntasoista itsekuria, ja että olet sairas, mässäilevä hedonisti. Ruoasta nauttiminen on rikos. Ruoan pitää olla yliluonnollisen terveellistä ja saatanallisen pahaa, ja siitä pitää valittaa. Kovaan ääneen.

Nykyihmiselle ruokailu ei ole enää nautinto, vaan tapa pitää elimistö vahvana ja terveenä pitkään. Jos kysyt keskivertovastaantulijalta elääkö hän syödäkseen vai syökö elääkseen, vastaus on ilmiselvä. Ihmiset tankkaavat itseensä toinen toistaan terveellisempiä superfoodeja ja proteiinilisiä ja luulevat sen jälkeen toimivansa kuin urheiluautot, johon on tankattu puhdasta kultaa ja pyhää henkeä. Valitettavasti kokonaisvaltainen hyvinvointi lähtee myös mielen hyvinvoinnista (ja sanokaa minun sanoneen: se edellyttää isoa pussillista juustonaksuja!).

Eräs herrashenkilö moitti joskus ihmisten tapaa palkita itseään ruoalla, sillä ”emmehän me ole koiria”. Mutta palkitsevathan ihmiset itseään materialla ja seksilläkin, joten luulen, ettei satunnaisesta herkuttelusta ole silloin sen suurempaa haittaa. Jos onnea on syödä vatsa täyteen vehnästä tehtyä pastaa täysjyväisen sijasta, syö! Jos voitelet tuoreen leipäsi päälle parin sentin kerroksen voita, antaa mennä! Kerranhan täällä vain eletään.

Eläessäsi tasapainoista elämää, liikkuessasi ja syödessäsi hyvin parista ylimääräisestä palasta juustokakkua ystävättäresi illanustujaisissa ei pitäisi olla sinulle mitään vaaraa. Elämä on liian lyhyt hyvien ruokien välttelemiseen ja lihomisen pelkoon. Ihmisten täytyisi oppia nauttimaan elämästä enemmän.

Joten jos vaihtoehtoina ovat nautinnollinen, miellyttävä ja hieman lyhyempi elämä tai nautinnoista kieltäytyvä, niuho ja hieman pidempi elämä, kumman valitset?