Länsimainen yhteiskunta on kovin raadollinen mitä tulee
ihmisten ulkonäköön. Jos ei ole nollakokoa, itsensä näkeminen peilistä
on kivuista hirvein. Televisio tursuaa ohjelmia, jossa ihmiset yrittävät
naama irveessä laihduttaa sopiakseen muottiin -jotkut rakastavasti
ottavat jopa puolisonsakin mukaan. Lihavuus ei ole kaunista saati
tervettä. Lihavana et ole sosiaalisesti hyväksytty. Ja mikäs sen
tärkeämpää.
Kauneus on
subjektiivinen käsite, ja kauneuskäsityksen muokkautumiseen vaikuttaa
esimerkiksi oma kulttuuurinen tausta. Nykypäivän länsimainen
kauneusihanne liippaa melko läheltä 1800-luvun aatelisten
kauneuskäsitystä: kalvakka, laiha ja riutunut. Siellä missä ruokaa on
paljon saatavilla, ihaillaan laihuutta ja pajunvitsamaista olemusta;
edustaahan se kurinalaista luonnetta ja kykyä pidättäyä lihottavan ruoan
lumoilta.
Jos kiskaiset koko
suklaalevyn kerralla, olet ällöttävä ja eittämättä myös huono ihminen.
Pelastusrengas vyötärölläsi kertoo, ettei sinulla ole minkääntasoista
itsekuria, ja että olet sairas, mässäilevä hedonisti. Ruoasta
nauttiminen on rikos. Ruoan pitää olla yliluonnollisen terveellistä ja
saatanallisen pahaa, ja siitä pitää valittaa. Kovaan ääneen.
Nykyihmiselle
ruokailu ei ole enää nautinto, vaan tapa pitää elimistö vahvana ja
terveenä pitkään. Jos kysyt keskivertovastaantulijalta elääkö hän
syödäkseen vai syökö elääkseen, vastaus on ilmiselvä. Ihmiset tankkaavat
itseensä toinen toistaan terveellisempiä superfoodeja ja proteiinilisiä
ja luulevat sen jälkeen toimivansa kuin urheiluautot, johon on tankattu
puhdasta kultaa ja pyhää henkeä. Valitettavasti kokonaisvaltainen
hyvinvointi lähtee myös mielen hyvinvoinnista (ja sanokaa minun
sanoneen: se edellyttää isoa pussillista juustonaksuja!).
Eräs
herrashenkilö moitti joskus ihmisten tapaa palkita itseään ruoalla,
sillä ”emmehän me ole koiria”. Mutta palkitsevathan ihmiset itseään
materialla ja seksilläkin, joten luulen, ettei satunnaisesta
herkuttelusta ole silloin sen suurempaa haittaa. Jos onnea on syödä
vatsa täyteen vehnästä tehtyä pastaa täysjyväisen sijasta, syö! Jos
voitelet tuoreen leipäsi päälle parin sentin kerroksen voita, antaa
mennä! Kerranhan täällä vain eletään.
Eläessäsi
tasapainoista elämää, liikkuessasi ja syödessäsi hyvin parista
ylimääräisestä palasta juustokakkua ystävättäresi illanustujaisissa ei
pitäisi olla sinulle mitään vaaraa. Elämä on liian lyhyt hyvien ruokien
välttelemiseen ja lihomisen pelkoon. Ihmisten täytyisi oppia nauttimaan
elämästä enemmän.
Joten jos
vaihtoehtoina ovat nautinnollinen, miellyttävä ja hieman lyhyempi elämä
tai nautinnoista kieltäytyvä, niuho ja hieman pidempi elämä, kumman
valitset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti