Unimummon mökki
Vastapestyjen liinavaatteiden tuoksu,
pellavainen unenhäntä olkapäillä,
minä kysyn, saako tänne jäädä hetkeksi lepäämään,
ja sinä vastaat, että
jos en könyä ympäri yötä
ja natisuttele vanhoja hirsiä,
ullakolla olisi vielä vapaita
nukkumapaikkoja.
Hiivin portaat ylös,
ja kurkistan kattoikkunasta,
kuinka Ruska vielä yömyöhään
kutoo vihellellen
tammisilla kangaspuilla
oranssinpunaista mattoa,
ja minä haukottelen
-ehkä huomenna Ruskakin saa vapaapäivän.
Alakerrassa sinä kuuntelet kuiskailevia
vinyylilevyjä
ja taidat haikailla menneitä.
Kellon viisarit kulkevat ääneti taaksepäin,
uni tulee tiivistämättömistä ikkunoista sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti