Adagio
Olet niin kaunis aamuisin,
maalauksellinen
jotenkin herkkä,
kun
lämmin höyry verhoaa sinutvesipisaroiden nuollessa
silkkistä ihoasi
kylpyhuoneen hiljaisuudessa
tai kun valo hajoaa varjoiksi
sälekaihdinten raoista
pysähtyneessä ajassa
väräjävälle rinnalle
huokaaville huulille
kun ääriviivat yhdistyvät
ja hiukset menevät takkuun
illan tuoksuessa rakkaudelta
Pehmeä katseesi on uni
ja humala
ja koskestuksesi
halvaannuttavan hellä
minä lamaannun sinusta,
hukun hurmokseen
Ihosi on turvallinen,
sylisi hehkuva,
voisin riisuutua sinulle ihan kokonaan,
repiä itseni niin auki
että jäljelle jää vain luita
tai vain tyhjää
jotta voit suudella minua sieltä
missä sieluni sinulle hyrisee
kehräten
adagiota rakkaudelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti