Luminaali
Unisade valkeanharmaa,
kuin lunta on, kuin untuvaa
Kylmyys on kaukana,
kaukana
lentävät linnut, villihanhia varmaan
Askel painaa, alta karkaa,
jään kuuranummille istumaan
Ja allani jää ja maa
yhteen sulautuu aikanaan
routa nielaisee kaiken, ja
talveen voin kiepillä nukahtaa
Olen kettu, naali, valkoinen jää
yksinäisyydessä en kuole ikävään
Ja kun vihdoin kevät kuuranummille saa,
lämmittää päätä Aurinko,
jalkoja emo-Maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti